VÄLTETTY KATASTROFI?

Manchester Unitedin päätöksestä palkata David Moyes managerikseen toukokuussa 2013 on jotakuinkin universaalisti vallitseva konsensus, että kyseessä oli yksi jalkapallomaailman lähihistorian suurimmista virheistä. Skottivalmentajan oma päätös vaihtaa Sir Alex Fergusonin taustalla toiminut, menestystä niittänyt valmennusryhmä kokonaisuudessaan, kipuaa lähes yhtä korkealle tässä kyseenalaisessa rankingissa. Tämän seurassa tapahtuneen vallankumouksen yhteydessä tehtiin kuitenkin yksi päätös, jolla olisi voinut olla vielä kauaskantoisempia, katastrofaalisia vaikutuksia Englannin kaikkien aikojen menestyneimmän seurajoukkueen tulevaisuuteen. Tai tarkemmin kun asiaa tarkastelee, on kyse ehkä enemmänkin päätöksen tai toiminnan puutteesta.

Shokkiuutinen yllätti seurajohdon

Fergusonin syksyllä 2012 pitkälti perhesyiden pohjalta kypsynyt lopettamispäätös jätti Unitedin lähes mahdottoman haasteen eteen. Miten paikata yli 26 vuotta seuraa käytännössä kaikilla tasoilla ennätyksellisen menestyksekkäästi johtanut manageri? Ja nimenomaan sanapariin “kaikilla tasoilla” kiteytyy tämä laaja-alainen ongelma, johon seurassa ei osattu reagoida millään tavalla. Skotin eläköitymisen myötä Arsène Wenger edustaa monella tapaa viimeisenä lajia, joka on nopeasti muuttuvassa huippufutiksessa kuolemassa sukupuuttoon. Sir Alex johti Unitedissa operaatioita, joiden tehtävät on lähes poikkeuksetta tänä päivänä jaettu seuroissa useiden tahojen vastuulle. Yksi näistä oli scouttaus, eli pelaajatarkkailu ja rekrytointi. Toki toimitusjohtaja David Gill toimi tässä Fergusonin aisaparina ja neuvotteli sopimuksia, mutta nimenomaan tuo kykyjenetsijärinki oli nykymaailmaan auttamatta liian pieni, ja koostui käytännössä Fergusonin läheisiksi ystäviksi laskettavista henkilöistä.

Moni uskollisesti miestä vuosia palvellut scoutti päätti United-taipaleensa tuona samana keväänä vuonna 2013. On täysin käsittämätöntä, ettei yhden maailman suurimman urheiluorganisaation ja jättiyrityksen johdossa osattu, tai haluttu, tehdä minkäänlaista ns. contingency plania, suunnitelmaa ilmiselvästi horisontissa näkyvien riskien välttämiseksi. David Gill ilmoitti lähes samanaikaisesti siirtyvänsä Euroopan jalkapallon kattojärjestön UEFA:n palvelukseen. Samalla vuodesta 2007 Unitedissa kaupallisista operaatioista vastannut, kiistelty ja myös kiitelty Ed Woodward peri Gillin tehtävät. Kuten sittemmin on nähty, Woodward on vertaansa vailla uusien yhteistyökumppanuuksien neuvottelemisessa. Jalkapallo- ja pelaajarekrytointiosaamista Woodwardilla ei kuitenkaan ollut tehtävässä aloittaessaan lainkaan.

Seuraavat siirtoikkunat managerivaihdoksineen olivatkin punaisille kohteliaasti sanottuna vaikeita. Moyes aloitti uransa tärkeimmän pestin reilun kuukauden lomalla, jahtasi (turhaan) yhdessä Woodwardin kanssa koko kesän epärealistisia ns. marquee playereitä. Palstatilaa valtaavia, yhteistyökumppaneissa kuolan valumista aiheuttavia “tähtiä”. Moyes käytti paljon omaa aikaansa myös pelaajatarkkailuun, kun moni moderni päävalmentaja luottaa tässä urheilutoimenjohtajiin, scouting managereihin sekä heidän alaisuudessaan toimiviin scoutteihin.

ferguson7_2560829b
Sir Alex Ferguson pitää jäähyväispuhettaan Old Traffordilla toukokuussa 2013.

The Cold War of Manchester

Unitedin ykkösjoukkueen painiessa suurten muutosten kourissa, unohtui seuralle historiallisestikin erittäin tärkeä aspekti lähes täysin. Oma akatemia, nuorisopelaajien tarkkailu ja rekrytointi sekä pelaajakasvatus. Useat varakkaat seuraomistajat alkoivat pumppaamaan resursseja nimenomaan akatemioihin, naapuri Manchester City tästä lähimpänä ja ehkäpä parhaana esimerkkinä. Samalla nuorisopelaajamarkkinat muuttuivat ja kehittyivät vinhaa vauhtia.

Erinomaiset fasiliteetit, laadukas juniorivalmennus tai kylmät tilastofaktat pelaajakasvatuksen menestyksestäkään eivät enää riittäneet suurimpien talenttien “naaraamiseen”. Jokaisesta isosta jalkapallomaasta löytyi yhtäkkiä tusinan verran houkuttelevia projekteja, joilla vakuuttaa nuorten pelaajien vanhemmat. United on myös perinteisesti ylläpitänyt erittäin tiukkaa talouskuria akatemiassaan. Juniorivalmentajien palkkataso ei yltänyt kilpailijoiden tasolle. Myöskään nuorille pelaajille maksettavat summat eivät pärjänneet kilpailussa. Nämä seikat johtavat juurensa juuri Sir Alexin aikaan, jolloin Unitedilla oli tarjota lukuisia vakuuttavia esimerkkejä ennätysmäärän ammattijalkapalloilijoita tuottaneen akatemiansa historiasta. Vuosikymmenten ajalta, kuuluisimpana lähimenneisyydestä tietysti “Class of ’92”. 

Tässä kilpailussa Manchesterin punainen seura oli kuitenkin putoamassa pahasti kyydistä. Yksittäisiä valonpilkahduksia (mm. Adnan Januzaj ja Marcus Rashford) menneiden vuosien laadukkaasta työstä toki oli näkyvissä, mutta Unitedilta meni monen suurlupauksen hankinta sivu suun seuralta puuttuessa selkeä suunta, ja ennen kaikkea henkilöosaamista akatemian kriittisillä alueilla. Scouttien määrä verrattuna moniin muihin suurseuroihin oli erittäin pieni, koska kukaan ei varsinaisesti ollut tämän puutteen korjaamisesta vastuussa.

Vahvasta etiikasta kiinni pitävä seura ei myöskään toiminut tarpeeksi kustannustehokkaasti. Pelaajista pidettiin huolta esimerkillisesti, mutta tämä johti myös mm. väärin perustein tarjottuihin pelaajasopimuksiin. Moni akatemian kasvatti ei täyttänyt urheilullisia kriteereitä, eikä omannut minkäänlaisia edellytyksiä nousta ikinä Unitedin edustukseen, mutta saivat silti sopimustarjouksia, joista harva luonnollisesti kieltäytyi. Pienentyneet ottelumäärät tärkeillä U18- sekä U21-tasoilla eivät kehittäneet pelaajia tarpeeksi. Mikään taho akatemiassa ei ottanut vastuuta kilpailukalenterin suunnittelusta, eikä Unitedia nähty kansainvälisissä turnauksissa pariin vuoteen juuri lainkaan. Seura eli hieman ylimielisestikin siinä sokeassa uskossa, että kaikki on hyvin, kärjistäen “koska näin on aina ollut”.

Samaan aikaan City käytti kaikki mahdolliset keinot kerätäkseen akatemiansa täyteen huippulupauksia ympäri maailmaa. Jonkun mielestä osittain kyseenalaisinkin konstein. Paljon on liikkunut puhetta mm. pelaajien sisaruksille maksetuista opinnoista yksityiskouluissa, mikä olisi vastoin FIFA:n sääntöjä. Scoutit ovat lähestyneet katsomoissa istuvia muiden englantilaisseurojen pelaajien vanhempia näiden lasten pelien aikana.

Cityn toimintatapaa on kritisoitu, sillä se poikkeaa ehkä siitä perinteisestä “kaavasta”, mitä tulee Englannin akatemioihin. Seura keskittyy voittamiseen ja pelin taktiseen puoleen jo nuorimmista ikäluokista lähtien, kun taas suurin osa kilpailijoista pyrkii fokusoimaan valmennusresurssit alle 14-vuotiaiden joukkueissa pelaajien teknisen osaamisen ja mm. motoriikan kehittämiseen, sekä yleiseen koulutukseen. Siihen, että myös siitä suurimmasta massasta, josta ei tule ammattilaisia, jokaisella olisi eväät menestyä elämässään.

Lisäksi närää on pelaajien vanhemmissa herättänyt myös joukkueisiin kasatut pelaajamäärät. Pelipaikoille on epäterveen kova kilpailu, ja jotkut hankinnat ovat jääneet muutaman heikomman pelin jälkeen ilman minuutteja loppukauden aikana, mikä tietysti hidastaa, tai pahimmassa tapauksessa jopa pysäyttää pelaajan kehityksen juuri ratkaisevassa iässä.

Vanhan teollisuuskaupungin sininen joukkue kuitenkin toimi aggressiivisesti siirtomarkkinoilla ja tämä on tuottanut tulosta. U10-15-tasoilla City näytti voittavan kaiken voitettavissa olevan, ja maine luonnollisesti helpotti saamaan uusien lupausten allekirjoituksia sopimuspapereihin. Englannin nuorisomaajoukkueet ikäluokasta toiseen pullistelevat joukkueen pelaajia, joten kiistatta City on onnistunut ainakin rekrytoinneissaan erinomaisesti. Suosittelen laittamaan muistiin ainakin nimet Phil Foden, Brahim Díaz sekä Jadon Sancho (siirtynyt sittemmin Dortmundin riveihin). Aika näyttää, miten paljon seuran tapa toimia tulee jalostamaan superlupauksia ykkösjoukkueen käyttöön, ja toisaalta miten halukas Pep Guardiola on heille antamaan mahdollisuuksia.

Butt pelastajaksi

Palataan takaisin Old Traffordille, tai pikemminkin Unitedin harjoituskeskukseen Carringtoniin. Seura heräsi helmikuussa 2016, kun se palkkasi Nicky Buttin “Head of Academyn” rooliin, joka oli ollut täyttämättä lähes vuoden verran. Yksi Unitedin parhaista yksittäisistä päätöksistä sitten Fergusonin aikakauden. Butt jos joku tunsi läpikotaisin seuran, sen arvot ja historian, mutta toisaalta myös modernin, paljon lyhyessä ajassa muuttuneen jalkapallomaailman. Ohi olivat ajat, kun seuralla oli varaa jättää hankkimatta lupaava pelaaja sen takia, ettei ostavan seuran manageri pitänyt tätä edustaneesta agentista.

“People like Marcus (Rashford), Jesse (Lingard) and Paul (Pogba), people who know the system, they have to carry the club now. As well as Michael Carrick, who knows the place inside out. These young players who come in for a lot of money might not know the club or the environment or the area, so it’s up to those guys to incorporate them into United and instill those beliefs.

“They need to be introducing them to Kath on reception [at the Aon Training Complex], letting them know how long she’s been here at the club. They have to know about how many players she’s seen come through those doors down the years and decades. They need to recognise the laundry people, the canteen ladies, the chefs, the groundstaff and security lads – they’re part of our family and you need to say ‘good morning’ to them every single day.

“When you come to United, the players are the superstars and the ones everyone wants an autograph from but, when you come into this building, we’re all equal. We all have a role and, without one, we don’t have a team. Without the kit guys or the bus drivers, without the security guards and canteen staff, there wouldn’t be a football club. It’s important for the players to let the new lads know what Manchester United is all about.”

Nicky Butt, 22.7.2017, http://www.manutd.com/en/News-And-Features/Football-News/2017/Jul/Nicky-Butt-explains-how-Manchester-United-are-developing-winners.aspx

Entisen keskikenttäpelaajan vastuulle annettiin koko akatemian valmennus sekä iso osa myös nuorten pelaajien rekrytointiprosessia. Legendaarisen triplan vuonna 1999 Unitedin paidassa voittanut Butt analysoi välittömästi akatemian rakenteet ja alkoi tekemään Woodwardin tukemana korjausliikkeitä, jotka olisi pitänyt tehdä viimeistään muutama vuosi ennen Fergusonin lopettamispäätöstä. Scouttien määrä lähes tuplattiin, ja tätä nykyä Eurooppa-liigan hallitsevalla mestarilla on käytössään enemmän kokopäiväisiä kykyjenetsijöitä kuin millään muulla brittiseuralla.

United palkkasi kevään 2016 ja tammikuun 2017 välillä yli 50 uutta scouttia.Seurassa oltiin tietysti pantu merkille mitä naapureiden toimistolla tapahtuu, ja Butt onnistuikin houkuttelemaan useamman City-scoutin uudistamaan organisaatiotaan. Dave Harrison sekä Lyndon Tomlinson palkattiin johtaviin rooleihin vastaamaan nimenomaan akatemian pelaajarekrytoinnista. Gerardo Guzman saapui puolestaan Atlético Madridista “Lead Scoutiksi”, vastuualueenaan pelaajatarkkailu Espanjassa. Pitkän uran madridilaisseurassa tehneen Guzmanin ansioksi luetaan mm. David de Gean, Koken, Álvaro Moratan, Saúl Ñíguezin sekä Óliver Torresin kaltaisten lupausten löytäminen ja värvääminen “Atletin” akatemiaan.

IMG_6549
Ote Unitedin uusitusta kykyjenetsijäverkostosta. Listasta puuttuu mm. tuore Scouting Manager Javier Ribalta.

Kauden 2015-2016 jälkeen Butt sai aisaparikseen Nick Coxin, joka oli toiminut aiemmin Sheffield Unitedissa juniorivalmentajana. Cox sai vastuulleen nuorisopuolen operatiivisen puolen; mm. valmennustarkkailun sekä aiemmin mainitun, heikosti hoidetun kilpailukalenterin uusimisen jokaiseen ikäluokkaan. Kaksikko uudisti ja monipuolisti harjoittelun sisältöä sekä lähetti joukkueita erilaisiin ja -muotoisiin turnauksiin. Häkkifutista, 4+lentävä mv-cuppeja, futsalia, parkouria, halliturnauksia ympäri Eurooppaa jne. United järjesti harjoitusotteluita mm. Chelsean vahvoja ikäluokkia vastaan, koska he eivät maantieteellisistä syistä kohtaa lontoolaisia sarjapeleissä. Kesän 2016 kruunuksi seura ilmoitti värvänneensä loistavaa työtä Tottenhamin nuorisovalmentajana tehneen pohjoisirlantilaisen Kieran McKennan U18-joukkueensa uudeksi päävalmentajaksi.

Palaset alkoivat siis loksahdella kohdalleen, ja Manchester United palasi takaisin kamppailemaan Euroopan lahjakkaimmista junioreista. Ja tässä seura myös onnistui. Manchester Cityn lisäksi mm. Chelsea ja Arsenal jahtasivat Feyenoordin superlupausta Tahith Chongia. Lahjakas laituri valitsi kesällä 2016 uudeksi osoitteekseen kuitenkin Unitedin. Lontoolaisseurat jäivät huippupelaajia jatkuvasti tuottavan Southamptonin ohella nuolemaan näppejään myös sveitsiläistalentti Nishan Burkartin suunnatessa Old Traffordille. Irlannin U16-kapteenin Lee O’Connorin perässä oli käytännössä jokaisen suuren Valioliigaseuran lisäksi myös espanjalaisia jättejä, samoin lopputuloksin. Vaikka nuoria lahjakkaita pelaajia siirtyy englantilaisseurojen akatemioihin joka vuosi, olivat nämä viime kesän hankinnat osoitus siitä, että Unitedissa oli taas “imua”.

skysports-nicky-butt-manchester-united_3824053-740x431
Manchester Unitedin ‘Head of Academy’ Nicky Butt.

Mitä nyt?

Sama tahti näyttäisi jatkuvan myös kesän 2017 siirtoikkunassa. Kun Victor Lindelöf ja ennen kaikkea Romelu Lukaku ovat keränneet kaiken mediahuomion, ovat Harrison ja Tomlinson kaikessa hiljaisuudessa napanneet muutaman erittäin kiinnostavan lupauksen Unitedin U18-joukkueeseen. Cityn sekä Juventuksen shortlistillä olleen PSG:n entisen U15-kapteenin Aliou Traorén ohella ehkäpä mielenkiintoisin nimi on Arnau Puigmal. 16-vuotias monipuolinen keskikenttäpelaaja päätti muuttaa Manchesteriin, vaikka pöydällä oli sopimustarjoukset myös Real Madridilta sekä Barcelonalta. Päätös Espanyolista saapuvan Puigmalin hankkimisesta tehtiin lopullisesti kevään Torneo MIC U16-turnauksen jälkeen, kun espanjalainen valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi.

Traorén ja Puigmalin lisäksi kehoitan kirjoittamaan ylös nimet Angel Gomes sekä Mason Greenwood. 17 vuotta elokuussa täyttävä Gomes teki debyyttinsä ykkösjoukkueessa päättyneen kauden viimeisessä liigapelissä Crystal Palacea vastaan, kun keskikentän taituri tuli Evertoniin sittemmin palanneen Wayne Rooneyn tilalle ottelun loppuhetkillä. Englannin U17-kapteenista tuli samalla seurahistorian nuorin debytantti sitten Duncan Edwardsin ja huhtikuun 1953. Gomes saatetaan muuten nähdä kesällä 2018 Seinäjoella ja Vaasassa järjestettävässä U19 EM-lopputurnauksessa.

Greenwood puolestaan on vasta 15-vuotias superlupaus. Niken kanssa sponsorisopimuksen jo 12-vuotiaana solminut entinen sprintteri on valittu usean kansainvälisen turnauksen parhaaksi pelaajaksi. Hyökkäävän keskikentän roolissa viihtyvä nuorukainen teki epävirallisen U18-debyyttinsä tänä kesänä Itävallan leirillä. Ottelussa paikallista U23-joukkuetta vastaan Greenwood viimeisteli hattutempun ja alusti kaksi maalia. Watch this space.

Vaikka United on rekrytoinut paljon lahjakkaita pelaajia, niin tämän kesän ehdottomasti suurin kaappaus oli Juventuksen Scouting Manager Javier Ribalta. “Vanhan Rouvan” palveluksessa viimeiset viisi vuotta viettänyt Ribalta teki Italiassa melkoista jälkeä. Vai mitä sanotte esimerkiksi näistä hankinnoista?

Paulo Dybala €32m
Kingsley Coman €0
Álvaro Morata €20m
Mario Mandžukić €19m
Miralem Pjanić €32m
Alex Sandro €26m

Ribaltan saapuminen seuraan tulee vapauttamaan Ed Woodwardin resursseja siihen, minkä mies osaa parhaiten, eli seuran kaupallisen puolen johtamiseen. Espanjalaiselta United-fanit odottavat tulevaisuudessa hinta-laatusuhteeltaan Nemanja Vidićin, Chichariton, Patrice Evran sekä Ole Gunnar Solskjærin kaltaisia hankintoja. Eikä syyttä.

Synninpäästö Woodwardille?

United teki joukon suuria virheitä lyhyen ajan sisään, mutta akatemiaresursoinnin puutteella olisi voinut olla pitkässä juoksussa jopa näin isossa seurassa painajaismaiset seuraukset. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että korjausliikkeet ehdittiin tehdä ajoissa. Tästä Manchester Unitedin fanit saavat kiittää ennen kaikkea Nicky Buttia sekä Ed Woodwardia. Vaikka Butt on mukana alasarjajoukkue Salford Cityn kasvutarinan rakentamisessa ja omistaa Ryan Giggsin, Paul Scholesin sekä Nevillen veljesten kanssa myös Old Traffordin kupeessa seisovan Hotel Footballin, on miehen sitoutuminen tehtäväänsä ja rakastamaansa seuraan vertaansa vailla.

Woodward puolestaan on saanut paljon, osin ansaittuakin kritiikkiä pelaajahankinnoista; niiden toteutumisesta, toteutumattomuudesta sekä otsikoihin nousseista hinnoista. Mies itse ei tähän kuitenkaan ole syyllinen. Syyttävien sormien pitäisi osoittaa henkilöön, joka kuvitteli Woodwardin suoriutuvan maailman kenties suurimman jalkapalloseuran urheilullisen menestyksen johtamisesta. Ilman minkäänlaista kokemusta tämänlaisesta tehtävästä. Hetki siinä vierähti, mutta vaikuttaisi, että herra on päätynyt klassisen, kultaisen neuvon äärelle:

“Palkkaa itseäsi viisaampia alaisia, niin teet omasta elämästäsi helpompaa.”

//

Topi Huisman, 22.7.2017

//

Lisää aiheesta:

https://youtu.be/cpVoNik1-v0
https://youtu.be/GHXte1at_-8

https://www.facebook.com/MUSCOF

https://www.instagram.com/muscof

topi.huisman(a)gmail.com

http://www.elkry.net/

//

Lähteet:

http://trainingground.guru/articles/man-utd-scouts-summoned-for-meeting-after-huge-overhaul

http://www.bbc.co.uk/news/resources/idt-sh/longform_manchester_cold_war

http://www.manutd.com/en/News-And-Features/Features/2017/Mar/manchester-united-academy-overview-as-programme-yields-huge-benefits.aspx

http://www.espn.co.uk/football/club/manchester-united/360/blog/post/3152477/manchester-united-u18-team-undergoes-revamp-with-summer-arrivals

http://www.manutd.com

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s